Leona opiskeli ulkomailla lukiossa Argentiinassa

Hollantilainen Leona oli vaihdossa Argentiinassa.

Olen aina halunnut matkustaa. Kun olin pieni, haaveilin muutosta Yhdysvaltoihin, mutta lopulta ihastuin Argentiinaan. Alun perin lähdin vaihtoon, koska nautin eri kulttuureihin ja ihmisiin tutustumisesta. Mutta kun katson taaksepäin, tuntuu kuin olisin etsinyt paikkaa, johon todella kuuluisin, koska totta puhuen en koskaan tuntenut oloani kotoisaksi omassa maassani. Olen iloinen voidessani sanoa, että löysin kotini, sieluni, persoonallisuuteni – Argentiinasta!

Millaista oli asua isäntäperheessä?

Kotiuduin hämmästyttävän nopeasti – olin kuin kotonani jo ensimmäisenä päivänä, kun saavuin uuden perheeni kynnykselle! Isäntäperheeni oli hyvin hauska, ja jokainen perheenjäsen oli oma persoonansa. Isäntäperheen äiti oli todellinen diiva, joka lisäsi jokaiseen hetkeen glamouria ja energiaa. Isäntäperheen veljeni piti huolta kaikista. Meistä tuli elinikäisiä ystäviä. Hän piti aina huolen siitä, että minulla oli hyvä olo ja hauskaa vaihtovuoden aikana. En todellakaan olisi pärjännyt ilman häntä. Ja isäntäperheen siskoni oli hassutteleva ja itsevarma, hän sai minut nauramaan joka päivä. Kaikista elämänsä haasteista huolimatta he olivat ystävällisimpiä ja vieraanvaraisimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. En koskaan unohda kaikkea, mitä he ovat tehneet vuokseni.

Miten koulussa meni?

Koulussa oli hauskaa. Kävin julkista koulua ja vau, se oli todellakin erilaista! Muistan vieläkin järkyttyneeni, kun saavuin sinne ensimmäisen kerran: näytti siltä kuin aika olisi pysähtynyt. Kaikki leikkivät yhä ulkona, pitivät hauskaa ja olivat lapsia. Se ei ollut mikään hieno koulu. Mutta en olisi halunnutkaan hienoon kouluun.

Kukaan ei puhunut englantia, joten englanninopettajani kierrätti minua luokissa ja käski kaikkien tehdä ”haastatteluja” kanssani. Hän tulkkasi kaiken, mitä he sanoivat ja kysyivät. Ne päivät olivat elämäni hauskimpia ja mielenkiintoisimpia päiviä. Tunsin itseni julkkikseksi! Ihmiset tulivat luokseni ja kysyivät, voisivatko he ottaa kuvan kanssani tai halata minua.

Kiinnostavaa kyllä, minun ei tarvinnut lukea kirjoja juurikaan – en tainnut tehdä yhtään koetta. 😊 Luokkatoverini olivat loistavia ja auttoivat minua oppimaan espanjaa, vaikka ”aktiivinen oppiminen” tarkoitti lähinnä naureskelua ja pelleilyä.

Oliko ystävien saaminen helppoa/vaikeaa?

Argentiinassa ystävien saaminen oli helppoa, mutta suhteiden syventäminen vei aikaa. Kaikki olivat alusta lähtien todella ystävällisiä ja yrittivät jutella kanssani, ja sain joka päivä uusia kavereita.

Vaihtoni alkupuolella minun oli vaikeaa löytää ”omia” ihmisiäni. Mutta kun löysin heidät, tuntui kuin olisin voittanut lotossa. Ystäväpiirini Argentiinassa oli aivan poikkeuksellinen. Jokaisella niistä ihmisistä on ainutlaatuinen oma paikkansa sydämessäni, ja yhteys, joka minulla on heidän kanssaan, on todella erityinen. Heidän huumorinsa ilahdutti ja piristi minua joka päivä mitä ihanimmilla tavoilla. Nauramisen lisäksi sain avautua, itkeä ja olla haavoittuvainen tietäen, että he lohduttaisivat ja tukisivat minua.

He ovat korvaamaton osa minua ja Argentiinassa vietettyä aikaa. Ystävät olivat parasta vaihdossa!

Mikä oli sinulle suuri haaste? Miten voitit sen?

Suurin haasteeni oli ehdottomasti espanjan kielen oppiminen. Nousin Argentiinaan lähtevään lentokoneeseen osaamatta sanaakaan espanjaa. Nyt puhun sitä sujuvasti!

Aluksi huomasin vertaavani edistymistäni muihin vaihto-oppilaisiin, jotka tuntuivat oppivan kielen paljon nopeammin. Neuvoni on: älä koskaan vertaa itseäsi muihin! Kun lakkasin säälimästä itseäni, osallistuin organisaation tarjoamille espanjan kielen kursseille. Se oli minulle todellinen käännekohta, ja opin kielen nopeasti sen jälkeen.

Eräänä päivänä huomasin: ”Vau, osaan espanjaa”, ja siitä päivästä lähtien kieli on avannut lukemattomia mahdollisuuksia. Usko minua, kielimuurin voittaminen vaatii jonkin verran ponnistelua, mutta siitä ei kannata olla huolissaan.

Mikä oli parasta vaihdossa?

Tämä on ehkä vaikein kysymys vastata. Voinko vain sanoa kaikki? Vaihtoni oli kirjaimellisesti täydellinen – vaikka toki haasteitakin oli.

Parasta olivat kuitenkin ihmiset. On uskomatonta, miten paljon rakkautta argentiinalaisilla on annettavaksi. Joka päivä tervehditään halaten ja suukotellen, leikitään ja pidetään hauskaa. On elämää mullistavaa nähdä, miten ystävällisesti ihmiset kohtelevat toisiaan ja miten he ilmaisevat välittävänsä toisistaan. Hollantilaiset voisivat varmasti ottaa siitä oppia!

Toiseksi paras asia oli varmastikin tanssiminen. Ette halua tietää, kuinka monta ilon kyyneltä olen vuodattanut, kun olen katsellut tai tanssinut perinteisiä tansseja. Ne kaikki hetket olivat taianomaisia.

Lue lisää

• Lue lisää opiskelijoiden tarinoita Argentiinasta
• Lue lisää lukiovaihdosta Argentiinassa
• Katso kaikki lukiovaihtokohteemm